Riittääkö sata euroa kuussa ruokaan? Tätä kokeilin marraskuussa.
Kirjoitin blogiini kymmenestä askeleesta kohti ruokaomavaraisuutta. Askel kahdeksan käsitteli ruokabudjetin pienentämistä: “Vähennä ruokakaupassa käyntiä. Pakko on usein paras motiivi. Päätä budjetti ruokakauppaostoksia varten, nosta summa käteisenä ja pysy tavoitteessa. Ole luova, ja keksi miten saat kuukausibudjetin riittämään hyödyntämällä puutarhan jokaisen ruuan rippeen ja lähimetsän antimet.”
Tuumasta toimeen! Kun työkaverini kokeili lokakuussa pärjätä satasella haastaakseen itseään tarkkailemaan ruokakulujaan, innostuin itsekin testaamaan riittääkö sata euroa kuussa ruokaan yhdelle ihmiselle. Budjetissa pysymistä vaikeutti normaalia kalliimpi gluteeniton vegaaniruokavalio.
Tavoitteeni oli selvitä marraskuu sadan euron ruokakuluilla. Budjetin ulkopuolelle jäivät kaupasta haettavat paperituotteet, pesuaineet ja sen sellaiset sekä koirien ruuat. Pyysin myös miesystävääni käydessään tuomaan itselleen eväitä, vaikka lämpimät ruuat kokkailimme tietenkin yhdessä.
Elokuussa haaste olisi ollut helppo toteuttaa, mutta nyt kun marraskuussa kasvimaalla ei ollut lehtikaalia kummempaa sain todella pistää luovuuteni peliin kaivamalla kaapista kaikki purkin- ja pussinpohjat ja tonkimalla pakastinta. Jaoin satasen neljään osaan ja kävin kaupassa kaksi kertaa viikossa. Olen kehno suunnittelemaan useiden päivien ruokalistoja, mutta muutama päivä kerrallaan homma pysyi taidoilleni sopivana.
Olin jo ennen haastetta omaksunut aika yksinkertaiset ruokarutiinit. Vegaaninen valmisruokakulttuuri ja ravintolalounaat ovat välillä kiireessä vieneet minuakin mennessään ja myönnän ruokaan ja juomaan kuluvan helposti 300-400 euroa kuussa, jos en rajoita jäätelöiden ja uutuuseineksien kokeilua. Sadan euron budjettiin ne eivät todellakaan mahtuneet.
Kuinka sain sata euroa riittämään ruokaan?
Juomana käytin vain vettä, teetä ja kahvia kohtuudella, ei kalliita limsoja tai mehuja.
Otin omat eväät mukaan kaikkialle, myös välipalat. Ei kaupan välipalapatukoita, pieniä jugurttipurkkeja tai pähkinäpusseja, ei mitään kerta-annokseen pakattua tai valmista.
Kokkasin perusruokaa suurissa määrissä yksinkertaisista aineksista: kasviksia (kuten juureksia, kaalia ja pakasteita), tomaattimurskaa, kookosmaitoa, soijarouhetta ja soijaleikkeitä, papuja, linssejä, kauden hedelmiä, omia marjoja, maustamatonta soijajugurttia ja puuroa. Suunnittelin ruuat etukäteen!
Tavallisia ruokia oli peruna eri muodoissa, lisukkeena riisi, nuudelit ja välillä pasta, sosekeitot ja muut kasviskeitot, tomaattipohjaiset kastikkeet, erilaiset wokit ja curryt, kiusaukset, uunijuurekset, ruokaisat salaatit, suolaiset letut, metsäsieniruuat, itse tehdyt papupihvit ja pullat sekä “päivän pannu” siitä mitä kotona sattui olemaan.
Söin oman sadon omenoita, raparperia, nokkosta, suolakurkkuja, teetä, chiliä, kurpitsaa, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, hapatteita, marjoja, metsäsieniä, vuonankaalia, yrttejä, kaalia, lehtikaalia, valkosipulia, perunaa ja juureksia.
Kiinnitin erityistä huomiota välipalojen hintaan ja arkiaamuina söin esimerkiksi vain margariinia leivän päällä.
Vaihdoin arvokkaat tuotteet edullisiin, kuten jäätelön ja pähkinät kauden hedelmiin ja ostin vain viikonlopuksi vähän tummaa suklaata. Samoin nyhtiksen ja härkiksen tapaiset proteiinilähteet muuttuivat linsseiksi, pavuiksi ja kuiviksi soijatuotteiksi.
Gluteenittomassa ruokavaliossa voi säästää paljonkin leipomalla itse ja syömällä leivän sijaan puuroa. Gluteeniton pasta on yllättävän kallista.
Jaksoin kokeilua kuukauden, koska en syönyt joka päivä pelkkää puuroa ja nuudeleita, vaan säilytin minulle tärkeät hyvän kahvin, tumman suklaan ja viikonloppuaamujen savutofun.
Onnistuin myös, koska minulla oli tärkeä syy miksi halusin pärjätä pienemmillä ruokakuluilla.
Tavallinen päiväni alkoi kahvilla, leivällä ja margariinilla tai itsetehdyllä papulevitteellä. Kasvimaalta ja sisään nostetuista ruukuista sain välillä leivälle myös basilikaa ja muita yrttejä, sekä kellarissa oli suolakurkkuja. Viikonloppuaamuina paistoin leivän päälle tofua, koska söin vain yhden lämpimän ruuan päivässä ja halusin jaksaa aamupalalla pidempään.
Aamupäivällä ja iltapäivällä söin välipalaksi usein hedelmiä, kuten banaaneja tai satsumia, näkkileivän palan tai porkkanoita. Työpäivinä lounaaksi oli aina edellisen päivän jämiä. Viikonloppuisin päivän ainoa lämmin ruoka venyi pitkälle iltapäivään. Työpäivinä söin toisen lämpimän aterian kuuden maissa. Lämpimän ruuan kanssa oli aina hapatettuja kasviksia tai hapankaalia. Iltapalaksi nautin joka päivä omia marjoja, soijajugurttia ja itse tuunattua mysliä.
Riittääkö sata euroa ruokaan kuukaudessa? Käytin marraskuussa ruokaan 102,60€ Satanen riitti siis kuukauden ruokiin, koska kotona oli edes jotain entuudestaan. Niinkin pieni asia kuin suolan tai kahvin loppuminen tai koiran syömä leipä tuntui heti budjetissa.
En olisi tällä budjetilla pystynyt ottamaan vastaan vieraita tai tekemään mitään erikoista. Syön normaalisti enemmän, varsinkin pähkinöitä ja siemeniä. Painoni putosikin vähän marraskuussa. Himoitsin myös enemmän raakoja kasviksia, mutta budjetissa ei ollut tilaa erillisille salaateille lämpimän ruuan lisäksi. Onneksi kellarissani oli erilaisia hapatteita.
Ruokaostosten järkevöittäminen jäi kiinnostamaan, mutta vähän suuremmalla budjetilla. Jatkossa nostan kuukausipudjetin kahteen sataan euroon ja yritän saada siihen mahtumaan elintarvikkeiden lisäksi muutkin ruokakaupan ostokset vessapaperista tiskiaineeseen. Koiralauman kuluille on laadittava oma budjetti.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ruokabudjetin tiukentamista, edes kokeilumielessä. Opin todella paljon siitä, mihin rahani menee, vaikka olen luullut olevani järkevä ruuanlaittaja. Eniten rahaa menee oikeastaan niihin kaloreihin, joita emme edes tarvitse pysyäksemme hengissä, kuten jäätelöön, välipalapatukoihin, pikkujugurtteihin ja juomiin.
Väsymys ja kiire on budjetissa pysymisen pahin vihollinen, joten ennakointi on kaikesta tärkeintä.