Omavaraisuus on sana, jonka ihmiset ymmärtävät hyvin eri lailla. Varsinkin somekeskusteluissa kohtaa monia, joiden mielestä sanaa saisivat käyttää vain ne jotka ovat 100% omavaraisia ihan kaikessa, ja samaan syssyyn todetaan ettei se ole Suomen olosuhteissa edes mahdollista, joten turha yrittää. Kuten aina, kurjimmat syytökset tulevat ihmisiltä, jotka eivät itse tee asian eteen mitään.
Olen ollut kahden vaiheilla käytänkö omavaraisuus sanaa blogissani, koska en halua että termi ymmärretään liian kirjaimellisesti. Toisaalta haluan tavoittaa juuri minuntapaiset haaveilijat, jotka ymmärtävät omavaraisuusaatteen elämänmittaisena matkana, jota ei ikinä tavoiteta täydellisesti. Haluan muutamalla sanalla kertoa mitä omavaraisuus minulle merkitsee ja mihin pyrin omassa arjessani.
Naisia puutarhatöissä Loviisan saaristossa 1952. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto
Esimerkiksi Maria Dorffin (ja Lasse Nordlundin) perustamisvaiheessa oleva Omavaraopisto näkee omavaraisuuden hyvin kokonaisvaltaisena elämäntapana. Elämäntyyli vaatii omia metsiä ja muista töistä pois jättäytymistä, mutta huomaan ettei eläinten pidon tärkeyttä korosteta. Kaikille loikka maatilan omistajaksi ei ole mahdollista, eikä tarvitsekaan.
Yritän oman blogini kautta etsiä omavaraisuutta lisääviä vaihtoehtoja taajamiin tai jopa kaupunkiympäristöön. Monelle meistä osittainen omavaraisuus, leppoisa varautuminen, itse tekeminen ja oman työn tulosten näkeminen toisi paljon sisältöä elämään ja jopa taloudellista hyötyä. Suurille pihoille olisi muutakin käyttöä kuin pilkkominen tonteiksi uusille taloille.
Kasvimaata raivataan omakotitalon viereen 1940-luvulla. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.
Minulle uuden ajan omavaraisuus on kierrättämistä, korjaamista, kasvattamista ja keräilyä.
Voin kunnostaa taloani kestävästi, kierrätysmateriaaleilla ja mahdollisimman paljon itse tehden, vaikken voi mennä omaan metsään kaatamaan puita hirsimökkiä varten.
Voin hankkia kaikki vaatteeni käytettyinä ja tukea tarvittaessa pieniä tuottajia, vaikken voi kasvattaa lampaita ja kehrätä niiden villaa langaksi ja neuloa vaatteita, tai viljellä pellavaa ja nokkosta kuiduksi.
Voin syödä itse kasvatettua kasvisruokaa ja viljellä jopa kokonaan ilman eläinperäisiä lannoitteita, vaikken voi (tai edes halua) pitää lihaa, munia tai maitoa tuottavia eläimiä.
Voin pienentää sähkökulujani, perehtyä aurinkoenergiaan ja käyttää vettä järkevästi.
Voin korjata vanhaa, vaikken osaisi valmistaa kaikkia tarvitsemiani tavaroita.
Voin puulieden, ulkohuussin ja maakellarin säilyttämisellä turvata arkeani vastoinkäymisten varalta.
Voin myös tehdä oman osani omavaraisuusaatteen eteen säilyttäessani erilaisia perinteisiä taitoja, vaikkei oma talouteni täydellisesti niistä riippusikaan.
Voin kohtuullistaa kaikkea kulutustani!
Kustaa Nikanoff mökkinsa edustalla Pohjois Karjalassa 1954. Kuva Pekka Kyytinen, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.
Tiivistettynä: ajattelen, että jokainen päivä jonka selviän ilman kauppareissua (tai laskun maksamista) on voitto!
Katso tekemäni youtube-video samasta aiheesta <3
Mitä omavaraisuus tarkoittaa sinulle ja kiinnostavatko pienet tai vähän suuremmat teot?
Terveisin, Stella