Taloudellisesti kannattava kasvimaa? Aika usein saan kuulla ettei omien vihannesten kasvattamisessa ole mitään järkeä, kun kaupasta saa vähällä vaivalla ja edullisesti perunaa, kaalia ja juureksia. Epäilijä ei ole kuitenkaan ymmärtänyt asian ydintä ja haluankin muistuttaa mitkä seikat tekevät kotitarveviljelystä myös taloudellisesti kannattavaa.
On totta, että jos muutetaan tuntitaksaksi mitä vaikka yhden juurisellerin kasvattaminen siemenestä helmikuusta elokuuhun vie minunlaiseltani kasvimaaharrastajalta, on lopputuloksena melko arvokas herkku. Jos sato epäonnistuu tai jää pieneksi, sitä saattaa miettiä oliko kaikki vaivan arvoista, kun kauniin mehevän juurisellerin voi napata mukaansa myös kauppareissulta ilman puolen vuoden kovaa työtä.
On kuitenkin tapoja viljellä, jotka säästävät rahaa. Itse aloitin kasvimaan pidon halusta syödä laadukkaampaa ruokaa, mutta edullisesti. Kaikenlaiset luomupiirit ja lähellä tuotetut kasvikset tuntuivat kalliilta, vaikka tiedän puhtaamman ruuan sisältävän esimerkiksi enemmän ravintoaineita ja olevan kaikin puolin minulle hyväksi.
Kotona kasvatettua porkkanaa tai kesäkurpitsaa ei pitäisikään verrata ulkomailla kasvaneeseen halvimpaan serkkuunsa, vaan juuri kotimaisten pientilojen luomutuotteisiin. Jos olet joskus syönyt itsekasvatettuja tomaatteja, tiedät niiden painivan myös maun suhteen ihan eri luokassa kuin raa'at espanjalaiset kilpailijansa. Kun pidät oman mansikkamaan satoasi tai multaisia lanttujasi luomulaatuisena gurmeesuperfoodeina, ne saavat korkeamman hintalapun. Nähtyäni myös miten lähellä olevaa kaalipeltoa myrkytetään kesäisin, olen alkanut arvostamaan omia matoisiaa pieniä kaalinpäitäni aivan eri tavalla.
Mielestäni kasvimaaharrastuksella voi säästää rahaa, jos syö kaiken mitä viljelee, muuttaa ostoskäyttäytymistään ja pitää puutarhan kokonais- ja perustamiskulut pieninä. Toisin sanoen korvaa esimerkiksi ulkomaiset hedelmät puutarhan hedelmillä ja marjoilla, opettelee säilömistä, selviää ilman suuria määriä ostomultaa ja uusia kasvihuoneita sekä pitää järjen äänen mukana siemenkaupoilla. On hyödyllistä myös panostaa kasviksiin, jotka maksavat kaupassa paljon, tai vielä parempaa, sellaisiin lajeihin ja lajikkeisiin joita ei tavallisesta kaupasta edes saa.
Säästääkö oma kasvimaani tällä hetkellä ruokakuluissa? Vastaan kyllä ja ei. Olen laittanut rahaa kiinni esimerkiksi monivuotisiin hedelmäpuihin, jotka tuottavat satoa vasta vuosien päästä. Kompostini eivät myöskään vielä tuota riittävästi multaa kaikkiin tarpeisiini. Väitän kuitenkin, etten ole pahasti miinuksella ja tulevaisuudessa pystyn pienentämään ruokalaskuani vielä selvemmin. Väitän myös, että kasvimaaviljely on huomattavasti helpompi saada kannattavaksi kuin eläinten pitoon turvaava omavaraistelu.
Pari vinkkiä aloittamiseen
YRTIT ja erikoisSALAATIT ovat esimerkiksi hyvä tapa säästää kauppalaskussa. Niiden viljely on helppoa ja nopeaa, mutta suurkuluttajalle kuten minä, niiden ostaminen viikottain kaupasta käy yllättävän kalliiksi. Myös kotiin kannetun roskan määrä on suuri.
Kokeile myös viljellä juuri omaa SUOSIKKIkasvistasi, jota ostat kaupasta eniten. Helppo tapa säästää, jos oma lemppari sattuu olemaan retiisi eikä vaikka avokado :D
Muista myös kotimaiset MARJAT hyötypuutarhassa. Olen omavarainen viinimarjojen, vadelmien tyrnin ja karviaisten suhteen, toki suurin marjasato tulee metsästä.
Terveisin, Stella
Tämä kirjoitus on osa yhteispostaussarjaa, jossa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kirjoittavat kuukausittain vaihtuvista aiheista. Tässä kuussa kirjoitusten teemana on raha ja taimikasvatusvälineet. Löydät muiden bloggaajien mahtavat kirjoitukset alta.
Kasvimaalla touhuaminen kannattaa aina. Jos ajattelee ohessa, mitä vastaava aika verottaisi kukkarosta, mikäli sen viettäisi elokuvissa, tennishallilla tai lomalennolla.
On harvinaista ja arvokasta saada lähipiirissään hyödyntää huipputuoreita ja laadukkaita raaka-aineita lähes olemattomalla hiilijalanjäljellä. Kasvimaan pito ja muu omavaraistelu vaatii jokapäiväistä liikuntaa, kekseliäisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja toimii terapiana - näitä meistä jokainen varmasti tarvitsee erityisesti sinä päivänä, joka sattumalta on itselle huono. Metsistä, puutarhasta, kalavesiltä saa aina vähintään liikuntaa ja raitista ilmaa ja ohessa joskus merkittäviäkin määriä parhaita ja eettisiä raaka-aineita omaan ruokapöytään ja lähipiirille.
Sopivasti itselle viritetty "omavaraistelu" voi edistää terveyttä ja taloutta vuodesta toiseen tosi monin tavoin, kauppahintoihin vertailu on ehkä hiukan turhaa, joskin voi olla kiinnostavaa toki. Pitkällä tähtäyksellä ja juuri oman elämän kokonaisuudessa omavaraisteluun käytetyt pienet resurssit ovatkin…
Meilläkin on viljelyssä ihan tavallisia peruskasviksia; perunaa, porkkanaa, sipulia jne. Monta vuotta ajattelin, että onko tässä mitään järkeä, kun nämä eivät maksa juuri mitään kaupasta ostettuna. Kunnes tajusin, että kesällähän ne ovat juurikin kalliimpia! Muutaman varhaisporkkanan tai -sipulin nippu maksaa monta euroa, kun talvella sillä hintaa saa monta kiloa. Joten, jos syö paljon kasviksia kesällä, itse viljelemällä se on kuin säästöä!
Minä laitan porkkanat kasvamaan aina syyskylvönä, joten alkukesästä niitä jo pääsee syömään.
Millaiset mahdollisuudet sinulla on säilöä kasvattamiasi vihanneksia "tuoreeltaan" syksyn ja talven varalle? Myös hyvät säilöntävinkit kiinnostaisi. Itse säilön etikkapunajuuria, mehuja ja hilloja, mutta siinäpä ne onkin ja loput menee pakkaseen.
Toi on hyvä pointti ettei itse viljeltyä kannata verrata siihen kaupan halvimpaan tuotteeseen, koska fakta on se, että kaupasta saa aina halvemmalla. Sen sijaan yhtä laadukkaita tuotteita voi vertailla. Silloinkin itse tekemällä voi hinnassa hävitä, riippuu siitä kuinka vakiintunutta oma toiminta on. Mitä pidempään on tehnyt, sitä vähemmän hukkaa syntyy kokemukseni mukaan, kun osaaminenkin kasvaa. Ajattelen myös että erilaisten taitojen oppiminen on pääomaa jota ei saa, jos ei itse tee. :)
Meillä on sama tilanne eli rahaa on nyt mennyt monivuotisiin hedelmäpuihin ja marjapensaisiin. Ne kuitenkin tulevat tuottamaan jonkun vuoden kuluttua todella herkullista satoa. Kauppalajikkeilla maku jää joskus muiden ominaisuuksien jalkoihin, kotipuutarhassa taas voi painottaa sitä esimerkiksi satoisuuden tai myyntikuntoisena säilymisen sijaan. Annoin keskimmäisen kummille luumuhillo-ohjeen (blogistani) hän käytti hilloon Märjamaa-luumua, itse tein hillon Podarokista. Kummin hillo maistui todella paljon aprikoosihillolta. Aprikoosihillo on yksi lemppareistani, en vain tykkää kun niitä ei saa luomuna. Haluan jatkossakin maailman parasta aprikoosista luumuhilloa, joten joudun hankkimaan Märjamaan pihalle. Podarok siellä jo on ja se on osittain valittu äärimmäisen näyttävän kukinnan vuoksi. Hups mikä vuodatus taas. Aihe vain on yksi lempparini :D