Merikaalin kasvatus ei ole helpoimmasta päästä, mutta sitkeä yritys palkitaan.
Olen yrittänyt jo vuosia kasvattaa pihallani saaristosta villinä löytyvää merikaalia. Ei ihan helppo juttu, koska siementen itämiseen voi mennä jopa kaksi vuotta ja usein siinä vaiheessa koko kasvin on jo ehtinyt unohtaa ja pienet alut voi epähuomiossa kitkeä pois.
Joidenkin ohjeiden mukaan kovia herneen näköisiä siemeniä tulisi hioa itämisen nopeuttamiseksi, mutta en ole itse huomannut tästä olevan apua. Kylmäkäsittelystä sen sijaan on, ja kylvöt voi tehdä hyvin syksyllä tai keskellä kylmintä talvea hankien keskelle.
Itämiseen vaikuttaa selkeästi myös siementen ikä. Kaupasta ostetut siemenet ovat voineet odotella ostajaa pussissa useita vuosia, mutta jos sattuu loppukesästä löytämään saaristosta villin merikaalin siemeniä on onnekas.
Minä olin viime kesänä näin onnekas ja nyt kasvihuoneessa kasvaa monen monta pientä merikaalivauvaa. Odotan jännityksellä mitä teen siinä vaiheessa kun kaalia pitäisi paremman maun ja menestymisen toivossa kastella merivedellä ja kattaa levällä. Hiukan hankalaa Hyvinkäällä. Merikaali on luonnossa käymässä koko ajan harvinaisemmaksi ja kotipuutarhurit voivat auttaa lajia säilymään elinvoimaisena.
Kuvissa komeilee Hangossa kuvattu merikaali. Uddskatanin luonnonsuojelualueella kaaleja ei saa maistella tai siemeniä kerätä, mutta itselleni oli tärkeää edes nähdä minkälainen omista säälittävistä rääpäleistäni pitäisi tulla. Merikaalia kasvaa aivan Tulliniemen luontopolun alkupäässä ja oli kiva huomata teemaan liittyvä opaste.
Terveisin, Stella