Omakotitalon pihalla voi kasvattaa enemmän ruokaa kuin uskoisit!
Mummonmökin tonttini on reilun 1200 neliön kokoinen ja sanoisin, että se on aika tavallinen 50-luvun tontin koko, ainakin tällä seudulla. Olen aina ajatellut, ettei tämän kokoinen tontti riitä omavaraiseen kasvisten kotitarveviljelyyn mutta...
Kuinka paljon maata omavaraisuus tarvitsee?
Suomen tunnetuin omavaraisuusguru Lasse Nordlund kertoo kirjassaan Elämämme perusteista viiden aarin eli 500 neliön riittävän yhdelle henkilölle, jos ruokavarastoja täydennetään 200 kilolla marjoja ja 200 kilolla sieniä.
Topi Linjama kyseenalaistaa Lassen arvion blogissaan Epäkuluttajan blogi. Linjaman laskelmien mukaan näin viljelemällä ja syömällä kalorien määrä jää reippaasti alle suositusten. Nordlundin tavoin Linjama näkee marjojen ja sienten keräämisen tärkeänä pelkän vihannesviljelyn rinnalla, joten kasvimaan koon lisäksi yhtä tärkeää on löytää hyvät sieni- ja marjamaastot. Lisäkaloreita omavaraisuushankkeeseen Linjama hakee myös kalastuksesta.
Linjama ei pohdi tekstissään onko näin koottu ruoka riittävän laadukasta esimerkiksi vitamiinien ja hivenaineiden kannalta. Itse pidän tätä kysymystä tärkeänä, sillä on yleisesti tiedossa ettemme voi enää saada esimerkiksi b12 vitamiinia luonnollisista lähteistä.
Katso aiheestani tekemä video:
Oman yöpöytäni kirjavuoressa on vielä kaksi kirjaa, joissa mainitaan selkeitä lukuja avuksi siihen paljonko maata omavaraisuus tarvitsee. Bella Linde ja Lena Granefelt kirjoittavat kirjassaan Omasta maasta, Omavaraisen puutarhurin käsikirja nelihenkisen kahdesta aikuisesta ja kahdesta teinistä koostuvan perheen tarvitsevan 500 neliötä, jos tavoitteena on tuottaa kasviksia koko vuodeksi.
Idolini Sara Backmo viljelee puolestaan vähintään 350 neliön alalla omalle perheelleen. Kirjassaan Skillnadens Trädgård Sara kertoo kuitenkin, ettei tontilla ole maakellaria. Koska vihannesten säilöminen on hankalaa, he ovat vain melkein omavaraisia kasviksissa, joskin kirjan kirjoittamisen jälkeen Saran puutarhaharrastus on kehittynyt.
Jos ymmärsin oikein, molempien kirjojen neliöt viittaavat pelkästään kasvimaahan, päälle tarvitaan vielä tilaa marjapensaille ja hedelmäpuille, mahdollisista viljakasveista puhumattakaan. Molemmat perheet syövät myös kaupan proteiininlähteitä, rasvoja, sokeria ym.
Yhteenvetona, täydellinen kasviksiin perustuva ruoka-omavaraisuus on riittävän energian- ja vitamiinien saannin kannalta pitkällä tähtäimellä mahdotonta, joten en kannusta ketään semmoista edes tavoittelemaan. Lihansyönti ei tee projektista yhtään helpompaa, sillä eläimet tarvitsevat ruokaa, jonka tuottaminen vaatii taas lisää tilaa.
Sen sijaan kannustan ottamaan oman pihan neliöt hyötykäyttöön. Näiden lukujen perusteella voidaan todeta, että tavallisella omakotitalon pihalla mahtuu kasvattamaan huomattavan paljon ruokaa, jos on valmis luopumaan nurmikostaan. Monen pihalla on tilaa 500 neliön kasvimaalle. Kotitarveviljelyllä on merkitystä niin maapallon kantokyvyn kuin oman ruokalaskun kannalta myös ilman epärealistisia tavoitteita täydellisestä omavaraisuudesta.
Jos kaipaat apua pinta-alojen hahmotuskykyyn, kiva lelu löytyy yllättävästä paikasta.
Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta voi hakea oma tonttinsa. Tonttiaan voi tarkastella ilmakuvasta ja kuvan päälle pystyy piirtämään erilaisia alueita, marjatarhan, kasvimaan tai muita istutusalueita. Ohjelma ilmoittaa piirretyn alan suuruuden neliöissä. Kovin tarkkoja suunnitelmia kartan avulla ei voi tehdä ja pienemmät kasvimaat on toki helpompi mittailla ihan mittanauhalla. Ohjelma saattaa kuitenkin näyttää oman pihan mahdollisuudet uudessa valossa.
Kiva, kun olet palannut bloggailun pariin! ja aihepiiri kiinnostaa ainakin minua suuresti, joten jään innolla odottelemaan uusia postauksia ja oivalluksiasi matkan varrelta ☺️👌
Olen monesti laskenut itse tätä samaa ja katsonut kirjoista ohjeita. Olen tullut siihen tulokseen, että riippuu valtavasti, mitä syö eli mitä kasvattaa. Pavuilla saa huomattavan pienellä pinta-alalla hyvin paljon syötävää talveksi ja säilöntä on helppoa kuivattuna jne. Salaatit ja tuorevihannekset vievät enemmän pinta-alaa, eivätkä säily. Pinta-alaongelmaan voi hakea ratkaisua pystysuorista viljelymenetelmistä, eli nostaa seinämille kasvustoja.