Tämä on tarina aarrekartasta, joka toimi.
Saan usein kivoja viestejä ihmisiltä, jotka haaveilevat omasta pienestä talosta ja luonnonrauhasta. Tämä kirjoitus on erityisesti heille ja muillekin, jotka haluavat elämäänsä jotain täysin mahdotonta. Tämä kirjoitus on myös niille, jotka pitävät erilaisten aarrekarttojen tai unelmakarttojen tekemistä ihan höpöhöpönä.
2016 olin eron ja surkeiden sattumusten jälkeen miltei asunnoton. En voinut muuttaa eroahdistuvien koirien kanssa kerrostaloon, tai edes vuokralle omakotitaloon koska ne olisivat haukkumisen lisäksi myös mahdollisesti rikkoneet paikkoja. Ainoa vaihtoehtoni oli oman omakotitalon löytäminen kohtuullisen matkan päästä työpaikaltani Vantaalta.
Pankkini ilmoitti, että saisin asuntolainaa maksimissaan 100 000 euroa. Tuo summa piti sisällään myös kaikki remontit, joten talon pitäisi olla huomattavasti halvempi. Minulla ei myöskään saanut olla muita suuria kuluja, kuten autoa. No, en omista ajokorttia, joka teki sopivan talon löytämisestä vieläkin vaikeampaa. Onneksi päätin luottaa pari kuukautta aikaisemmin tapaamani heppuun, joka otti meidät mielellään luoksensa asumaan talon etsinnän ajaksi.
Oikotie ja Etuovi antoivat hakutulokseksi miltei aina nolla taloa 80 000 budjetilla haluamaltani alueelta. Tilanne tuntui ja olikin toivoton. Oli selvää, että talon etsintä vaatisi suurempaa luovuutta.
Kyselin autiotalojen omistajia, jututin pappoja ja mammoja, laitoin ilmoituksia kauppoihin, liityin eri alueiden fb-ryhmiin ja pakotin tuttuni ajeluttamaan minua sopivilla syrjäkylillä. Siinä vaiheessa kun muut eivät enää jaksaneet auttaa, etsin taloja yksin kävellen ja pyöräilin näyttöihin. Lopulta katselin edullisempien kesämökkien ja pelkkien tonttien ilmoituksia, koska joskus tontit myytiin purkukuntoisten talojen kanssa.
Suurimpaan epätoivoon ostin Sanna Wikströmin Unelmakarttakirjan. Täytin kirjaa tunnollisest, piirsin kuvan unelmatalostani. Talokauppani menivät kuitenkin mönkään monta kertaa. Parhaimmat vietiin nenäni edestä, yksi ostos päättyi kaupanpurkuun, toinen peruttiin pari päivää ennen kauppakirjojen tekoa. Olin jo aivan varma ettei koko hommasta tule mitään.
Nykyinen taloni löytyi vasta kun sain itseni rentoutuneempaan mielentilaan noin vuoden säätämisen jälkeen. Olin päättänyt rakentaa itselleni talon pyörien päälle tai ostaa asuntovaunun, jos sopivaa taloa ei löytyisi. Sekin vaihtoehto olisi sopinut minulle hyvin ja olin asiasta oikeastaan jo aika innoissani.
Laitoin kuitenkin vielä yhden ilmoituksen sopivalla sijainnilla olevan kylän fb-ryhmään ja lopulta sain ostettua tämän tontin ja huonokuntoisen talon 60 000 eurolla. Hauskinta oli huomata, että ostamani talo muistuttaa piirtämääni kuvaa. Tai itse talo on vähän erilainen, mutta pihatie, tontti ja jopa kaksi omenapuuta täsmäävät. Talo on sopivasti lähellä luontoa ja sen piha mahdollistaa monipuolisen kotitarveviljelyn. Parasta on pihasauna ja maakellari.
Jos siis vielä mietit unelmakartan tekemistä, voin suositella sitä lämpimästi. Tahdonvoima on upea asia, mutta omaa työtä ei pidä unohtaa. Olen nyt jatkanut samaista unelmakarttakirjaani liimaamalla sivuille kuvia itseeni, kotiin ja työhön liittyen. Kotini muistuttaa pikkuhiljaa kuvien mummonmökkejä, työni on muuttunut ja puutarhani kehittyy kovaa tahtia. Kerron, jos suuremmat haaveeni toteutuvat.
Terveisin, Stella