top of page
Writer's pictureOmavarainen vegaani

Pitkitä satokautta näillä puilla ja pensailla

RRRrrrakastan syksyä ja vaikka kasvimaani tyhjenee jo elokuussa, haluan jatkaa satokautta pikkupakkasille asti. Olen istuttanut puutarhaani puita ja pensaita, joiden hedelmät ja marjat kerätään vasta syys-marraskuussa tai sitäkin myöhemmin.


Pihlajanmarjoja ja ruusukvitteneitä, maljakossa maa-artisokan kukkia. Myös maa-artisokan satoa voi korjata lumen tuloon asti.


Aronia on monille tuttu puutarhan koristekasvi. Kaikki aroniat ovat syötäviä, mutta hyötykäyttöön tarkoitetut lajikkeet tekevät suurempia marjoja. Marjojen oikea sadonkorjuuaika on vasta syksymmällä niiden muuttuessa pehmeiksi ja makeiksi. Pelkkä loppukesän musta väri ei siis vielä riitä.


Ruusukvitteni on jännittävä kivikova hedelmä, jonka alkukesän lohenpunaiset kukat ovat myös upeita. Monet vertaavat hedelmää sitruunaan. Omasta mielestäni ruusukvittenissä on kuitenkin aivan oma erikoinen tuoksu ja aromi. Ruusukvitteni maistuu kuivattuna pirteältä teessä tai vaikka myslissä, (jos pitää happamasta) mutta monet keittävät siitä hilloa.



Pihlajanmarjoja väheksytään aivan suotta. Moni on maistanut pihan kauniita marjoja ja todennut ne liian happamiksi. Eri puissa marjat voivat olla kuitenkin hyvinkin eri makuisia ja pakastettuna niiden maku muuttuu lempeämmäksi. Omassa pihassani on itsestään levinneiden pihlajien lisäksi myös hyötykäyttöön tarkoitettuja makeampia marjapihlajia/makeapihlajia.


Talviomenapuut kuuluvat jokaiseen keittiöpuutarhaa. Istutin omaan pihaani kaksi lajiketta, ikivanhan Antonovkan ja uudemman Juuson. Odotan innolla ensimmäistä satoa ja mahdollisuutta syödä omenoita talviaikaan. Talviomenapuun hedelmät kerätään syysomenoita myöhemmin ja niiden maku paranee säilytyksessä.


Pieni mispeli ilahduttaa syysvärillään, vaikka hedelmiä joudutaan odottamaan vielä muutama vuosi


Mispeli on pihani villi kokeilu, jonka menestymisestä kakkos-kolmosvyöhykkeellä en ole vielä varma. Pienessä puussa kasvavan ruman ruskean hedelmän sanotaan muistuttavan makumaailmaltaan taatelia ja omenasosetta. Mispelin hedelmän omintakeinen maku kehittyy vasta pakkasten tai pitkän jälkikypsyttämisen avulla.


Terveisin, Stella

Comments


bottom of page